Eettinen jalanjälki on itse asiassa Tommy Tabermannin coinaama tutun kuuloinen termi, keksitty mitä luultavimmin mukailemaan ekologista jalanjälkeä. Ihmisen eettinen jalanjälki pitää sisällään sen, millainen ihminen on toisille. Ekologisesta jalanjäljestä poiketen, eettisen jäljen kanssa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen ja laaja-alaiseen tallusteluun, mikä onnistuu helpoimmin olemalla muille hyvä, rakastamalla ja välittämällä, tekemällä hyviä tekoja.

Jos omasta eettisestä jalanjäljestään saa kasvatettua suuren, on muidenkin helpompi astua isommin. Suurimmat jäljet saadaan aikaan yhdessä. Joskus jälki jää helposti, jos maa on sopivaa ja jalassa on suojaavat maiharit, jolloin tuntuu siltä, että voisi kirmailla pitkin poikin maailmaa jälkiä jättäen, kun kerran se ei ole itseltä mitään pois. Toisinaan taas jälki ei meinaan millään jäädä. Maa on kylmä ja kova ja jalka on paljas tai vain ohuen sukan peittämä. Mutta juuri silloin jäljellä saattaa olla kaikkein suurin merkitys!

Jäljen jättämiseksi tarvitaan tietysti rohkeutta astua siltä tasaiselta asfaltilta myös sivupoluille. Ehkä me vähitellen saadaan toisiamme kädestä kiinni, laitetaan ujommillekin hyvät kengät jalkaan ja kasvatetaan toinen toistemme eettisiä jalanjälkiä.

Maailma kaipaa kipeästi tallomista.